“Mun mummuni muni mun mammani ja mun mammani muni mun”...

... ja
minä munin sun mammasi ja sun mammasi muni sun.

Ainakin tämän tulisi nykymummun tietää sukupolvien välisestä kulttuurinvaihdosta ja kielenkehityksestä

Lapsenlapsi, viisi kuukautta, istuu äitinsä sylissä Skypen edessä ja ‘puhuu’ isoisoäidille Suomeen. Aivan selvästi hän jo ymmärtää sen, että isoisoäiti puhuu suomea. Jo aikaa olen huomannut sen, että hän ymmärtää, että mummulassa puhutaan suomea ja lauletaan suomeksi ja, että mummulla on kova ääni. Hän istuu mummun polvella tai seisoo ja haluaa pomppia ja me pompitaan ja lauletaan.





Körö, körö kirkkoon, papinmuorin penkkiin
ruskealla ruunalla, valkealla varsalla
kirjavalla kissalla, kolipäällä koiralla
HUPSIS, HUPSIS, HUPSIS, HUPS!

Meillä on meneillään sellainen kilpa, että kumpi sana ‘mummu’ vai ‘mum’ tullee ensiksi lapsen suusta, siis suomeksi vai englanniksi. Se on mummun oma hassutuskilpailu. Sen takia, olen etsinyt ‘mummu-lauluja’ jopa Facebookin kautta ystäviltä ja nettitutuilta. Ideoita onkin tullut:

Polkupyörän lainasimme, sillä näin me ajellaan,
mutta minne, vaikka sinne, missä tie vie mummulaan.
Minä poljen, sinä ohjaat, niinkuin tanssimatka käy,
mummulaan kun pyöräilemme, pilvenhattaraa ei näy.

Ja

Mummo kanasensa niitylle ajoi, pienet kanaset ne hyppeli.
Mut’ metsästä hiipi sen hiljainen kettu, niin viekas ja pitkä häntäinen.

Ja vielä

Hopoti, hopoti, hopoti hoi, varsa hypäten juokse,
lopoti, lopoti, lopoti, loi, vie minut mummuni luokse.
Yli vuorien laukataan, poikki merien kahlataan.
Mummu kakkuja paistaa. Tekisi mieleni maistaa.

Muitakin lauluja kyllä löytyy, mutta ne ei tässä vaiheessa ole vielä ajankohtaisia lapsenlasta ajatellen. Muuten kyllä mummuista saisi laulaa vaikka enemmänkin.

Pienen lapsenlapsen kannalta nykymummun, varsinkin tällaisen, joka puhuu ainakin kahta kieltä joka päivä, tulisi päivitää tietonsa muutamista asioista. Ensimmäinen niistä on se, mitä nykyään tiede sanoo kaksi- ja monikielisyyden kehityksestä ja toinen on se mihin tutkimus on päässyt neuropsykologiassa. Moni mummu varmaan tulee yllättymään siitä, miten paljon uutta tietoa on saatu siitä kuinka lasten aivot toimivat ja kuinka ne kehittyvät. Näiden perustietojen pohjalta on hyvä lähteä tukemaan omia lapsia ja heidän kasvatusmetodejaan.

Esimerkiksi lasten kielenkehityksessä on tultu siihen tulokseen, että jo neljän kuukauden ikäiset lapset pystyvät tunnistamaan eri kielialueet ja kielen rytmit. Dr Bruce Perryn kirjan Born for Love mukaan niiden vauvojen, joille puhutaan useita kieliä, neuroonit kehittyvät omalla laillaan valmiiksi monikielisyyteen aivan erilailla kun yksikielisten lasten neuroonit. On siksi tärkeää puhua lapselle paljon ja hartaasti ja niin paljon kuin mahdollista niillä kielillä, joilla lapsi tulee puhumaan. Toiset tutkijat ovat havainneet, että jo nelikuukautiset vauvat pystyvät erottamaan kielet toisistaan vain seuraamalla sanatonta keskustelua TV:stä. Se, että heille pitäisi välttämättä yhden ihmisen puhua vain yhtä kieltä on vanhaa tietoa. Lapsilla täytyy vain olla mahdollisuus kunkin kielen rakentamiseen ja kehittämiseen. He tarvitsevat siis sanastoa kommunikointiin.

Tässä muutamia ehdotuksia siitä, mitä kannattaa lukea:

BOSCH, L. & SEBASTIÁN-GALLÉS, N. 1997. Native-language recognition abilities in 4-month old infants in monolingual and bilingual environments. Cognition, 65, 33-69.

SCALAVITZ, M. & PERRY, P. D. 2010. Born for Love: Why Empthy Is Essential - And Endangered, William Morrew, HarperCollins Publishers.

SEBASTIÁN-GALLÉS, N., BOSCH, L. & PONS, F. 2008. Bilingualism. In: MARSHALL, M. H. & JANETTE, B. B. (eds.) Encyclopedia of Infant and Early Childhood Development. Oxford: Academic Press.

Tässä myös linkki Soili Perkiön New Yorkissa At the Learning Overtunes, Finland session ja siellä pidettyyn:

Hands-on session 1: Elementary Music Education videoon

http://www.artistshousemusic.org/videos/hands+on+session+1+elementary+music+education

Mummuksi tulemisen iloista

Olen todella innostunut lisäämään maailman, yhteisöjen ja ihmiskunnan sosiallista kapitaalia. Se näkyy elämässäni monin tavoin. Tulin vasta isoäidiksi ja niinpä olenkin innostunut tulemaan todella hyväksi sellaiseksi.

Parhaillaan etsin ja tutkin elektroonisesti, akateemisten tiedostojen kautta tietoja isovanhemmuudesta. Kyselen kaikilta ystäviltä ja kolleegoilat, jotka tietävät asiata ja koetan sovelluttaa sitä arkielämään. Aioin ehdottomasti olla mummu kaikin tavoin, kokonaisvaltaisesti. Tulen ottamaan huomioon taustani suomalaisena, akateemisen taustani filosoofina ja historioitsijana ja nykyiset yhteyteni voittoatavoittelemattomiin yhtiöihin ja filantropiaan. Otan myös huomioon työni Australian lähiyhteisöjen kehittäjänä ja yhteisöpalvelujen tarjoannan lisääjänä.

Olen jo varoittanut kaikkia osapuolia. Tämän asian suhteen voi todella mennä äärimmäisyyksiin. Olenkin aivan valmis tekemään juuri sen, siis kaikin tavoin ylenpalttisesti ja eksentrisesti vastaanottamaan isovanhemmuuden. Näen sen ainoana mahdollisena tapana kasvattaa terveitä ja tasapainoisia lapsenlapsia australialaisessa monikultturimaassa ja samalla pitää hauskaa.

Aloitin siis Iidan kirjan, kerätäkseni lapsenlapselle tietoja hänen äitinsä kulttuuritaustasta. Liityin GenesUnited, sukupuun keräilijoihin ja olen googlannut kaiken mahdollisen Iida nimisistä kuuluisista henkilöistä. Päätin myös ryhtyä kehittämään monikultturiprojektia isovanhemmuudesta Austraaliassa. Ostin valokuvakehyksen, johon voin joka kuukausi analoogisesti vaihtaa vauvakuvan lapsenlapsen kehityksen mukaan. Minulla on myös pikkuinen albumi käsilaukussa, jota voin näytellä kaikille, jotka vähänkään mainitsevat lapsenlapsi sanan. Viimeisemmän huudon mukaan, sovellan strateegisen suunnittelun mallia isovanhemmuuteen, kuten kirjassa Intentional Grandparenting: Contemporary Guide sanotaan. (Edwards & Sterne, 2008)

Olen kuullut, että kaikki tämä pitää tehdä, että on kunnon mummu. Minä aion tehdä sen. Oma mummuni teki niin, isoäitini teki niin, äitini, joka on nyt isoisoäiti, tekee niin ja minä jatkan samaa rataa, omalla tavallani kuten kaikki ‘Baby boomers’-sukupolven edustajat (Australissa vuoteen 1962 syntyneet) tulevat tekemään. Ja kun lisää lapsenlapsia ilmestyy paikalle, juttu jatkuu.

Lähteet:

Edwards, P., & Sterne, M. J. (2008). Intentional Grandparenting: a contemporary guide. Toronto: Fulcrum Publishing.