“Mun mummuni muni mun mammani ja mun mammani muni mun”...

... ja
minä munin sun mammasi ja sun mammasi muni sun.

Ainakin tämän tulisi nykymummun tietää sukupolvien välisestä kulttuurinvaihdosta ja kielenkehityksestä

Lapsenlapsi, viisi kuukautta, istuu äitinsä sylissä Skypen edessä ja ‘puhuu’ isoisoäidille Suomeen. Aivan selvästi hän jo ymmärtää sen, että isoisoäiti puhuu suomea. Jo aikaa olen huomannut sen, että hän ymmärtää, että mummulassa puhutaan suomea ja lauletaan suomeksi ja, että mummulla on kova ääni. Hän istuu mummun polvella tai seisoo ja haluaa pomppia ja me pompitaan ja lauletaan.





Körö, körö kirkkoon, papinmuorin penkkiin
ruskealla ruunalla, valkealla varsalla
kirjavalla kissalla, kolipäällä koiralla
HUPSIS, HUPSIS, HUPSIS, HUPS!

Meillä on meneillään sellainen kilpa, että kumpi sana ‘mummu’ vai ‘mum’ tullee ensiksi lapsen suusta, siis suomeksi vai englanniksi. Se on mummun oma hassutuskilpailu. Sen takia, olen etsinyt ‘mummu-lauluja’ jopa Facebookin kautta ystäviltä ja nettitutuilta. Ideoita onkin tullut:

Polkupyörän lainasimme, sillä näin me ajellaan,
mutta minne, vaikka sinne, missä tie vie mummulaan.
Minä poljen, sinä ohjaat, niinkuin tanssimatka käy,
mummulaan kun pyöräilemme, pilvenhattaraa ei näy.

Ja

Mummo kanasensa niitylle ajoi, pienet kanaset ne hyppeli.
Mut’ metsästä hiipi sen hiljainen kettu, niin viekas ja pitkä häntäinen.

Ja vielä

Hopoti, hopoti, hopoti hoi, varsa hypäten juokse,
lopoti, lopoti, lopoti, loi, vie minut mummuni luokse.
Yli vuorien laukataan, poikki merien kahlataan.
Mummu kakkuja paistaa. Tekisi mieleni maistaa.

Muitakin lauluja kyllä löytyy, mutta ne ei tässä vaiheessa ole vielä ajankohtaisia lapsenlasta ajatellen. Muuten kyllä mummuista saisi laulaa vaikka enemmänkin.

Pienen lapsenlapsen kannalta nykymummun, varsinkin tällaisen, joka puhuu ainakin kahta kieltä joka päivä, tulisi päivitää tietonsa muutamista asioista. Ensimmäinen niistä on se, mitä nykyään tiede sanoo kaksi- ja monikielisyyden kehityksestä ja toinen on se mihin tutkimus on päässyt neuropsykologiassa. Moni mummu varmaan tulee yllättymään siitä, miten paljon uutta tietoa on saatu siitä kuinka lasten aivot toimivat ja kuinka ne kehittyvät. Näiden perustietojen pohjalta on hyvä lähteä tukemaan omia lapsia ja heidän kasvatusmetodejaan.

Esimerkiksi lasten kielenkehityksessä on tultu siihen tulokseen, että jo neljän kuukauden ikäiset lapset pystyvät tunnistamaan eri kielialueet ja kielen rytmit. Dr Bruce Perryn kirjan Born for Love mukaan niiden vauvojen, joille puhutaan useita kieliä, neuroonit kehittyvät omalla laillaan valmiiksi monikielisyyteen aivan erilailla kun yksikielisten lasten neuroonit. On siksi tärkeää puhua lapselle paljon ja hartaasti ja niin paljon kuin mahdollista niillä kielillä, joilla lapsi tulee puhumaan. Toiset tutkijat ovat havainneet, että jo nelikuukautiset vauvat pystyvät erottamaan kielet toisistaan vain seuraamalla sanatonta keskustelua TV:stä. Se, että heille pitäisi välttämättä yhden ihmisen puhua vain yhtä kieltä on vanhaa tietoa. Lapsilla täytyy vain olla mahdollisuus kunkin kielen rakentamiseen ja kehittämiseen. He tarvitsevat siis sanastoa kommunikointiin.

Tässä muutamia ehdotuksia siitä, mitä kannattaa lukea:

BOSCH, L. & SEBASTIÁN-GALLÉS, N. 1997. Native-language recognition abilities in 4-month old infants in monolingual and bilingual environments. Cognition, 65, 33-69.

SCALAVITZ, M. & PERRY, P. D. 2010. Born for Love: Why Empthy Is Essential - And Endangered, William Morrew, HarperCollins Publishers.

SEBASTIÁN-GALLÉS, N., BOSCH, L. & PONS, F. 2008. Bilingualism. In: MARSHALL, M. H. & JANETTE, B. B. (eds.) Encyclopedia of Infant and Early Childhood Development. Oxford: Academic Press.

Tässä myös linkki Soili Perkiön New Yorkissa At the Learning Overtunes, Finland session ja siellä pidettyyn:

Hands-on session 1: Elementary Music Education videoon

http://www.artistshousemusic.org/videos/hands+on+session+1+elementary+music+education