Tuesday, September 28, 2010

Where do the foundations of charitable and philanthropic thinking processes lie? – Looking for answers though the scientific approach.

Brief reflections and realisations gained at Dr Bruce D. Perry’s seminar on Transforming Childhood Trauma: Connecting with Empathy and Compassion held in Brisbane, 15/09/2010

A friend and I shared a very wonderful day at the Brisbane Convention Centre listening to Dr Bruce D. Perry’s insights on childhood trauma and recovery models. The auditorium was full of his fans from far and wide. Dr Perry certainly can take his audience to an exciting trip though the human brain development. The research and the case stories he shared with the spectators were extremely well streamlined within his presentation.

I was immediately captured by his comments on the age old practice of having your child sleeping next to you and his declaration that the modern preference to separate the children from their parents is not respecting the natural children’s brain development which is dependent on the building of a close nurturing relationship between the primary carer and the child. The closer and the more fostering this relationship is the better for the future of the child’s ability to feel empathy and be compassionate towards other human beings. Coming from a culture where this is a widely accepted practice, his declaration felt good to hear.

The other most remarkable comments by Dr Perry were that 65% of all the calories a newborn takes with food are consumed by the brain and a four-year old brain has already created 90% of all its functions, including the primary sense of being.

For me it is interesting to note how the brain works in practice by following my own memories that relate to philanthropic, charitable and humane thinking processes in my own life. It is also fascinating to analyse my own attitudes and through self analysis get to know what determined my world today. I have heard this saying so many times in the context of consideration about the rising consciousness: “if you look at yourself now, you know what you were in the past and if you look at your thoughts today, you know what you’ll be in the future.” These types of comments are often articulated in such discussions that conclude to consider words things. This process is concerned of realising an idea in the material world. The thoughts solidify into words and these words solidify into actions and ultimately may materialise as things.

I have two vivid memories that relate to developing as a humane human being, the other voiced by my own mother, with a long career as a teacher in Lapland, Finland and the other a friend in India, with a long career as a doctor and lately a director of Kristnamurti Educational Centre in Bangalore. Both are concerned in educating children to become compassionate human beings. My mother says that we should be learning to eat with a spoon from an early age and sit up properly on our chair as it is part of our culture. My Indian friend says that the two most useless inventions by humans are the spoon and the chair as when we eat with our fingers, our touch is also stimulated and when we crouch, our posture is kept firm and we keep healthy. Both are occupied and agree in bringing up healthy and able human beings. It is remarkable how human beings can start from two totally opposite directions and be of the same mind on the whole. To me this is a demonstration of how unity can be created from diversity. There is not only one way to do things, but many as long as the goal is agreed upon.

Listening to Dr Bruce Perry, who is an expert in brain plasticity, for a day on childhood trauma and recovery models, helped me to realise that we can also take a scientific approach and use our current knowledge of how the brain develops and functions as a tool to enhance and aid the transformation of the human consciousness.

A few thoughts clearly stood out for me on the day in relation to my search for the philanthropic thinking models:

1. The initial quotation Dr Perry used, from W.R. Inge, namely: “The best time to influence the character of a child is 100 years before they are born.” – This relates to longtime hereditary approach.
2. “Our brain allows us to absorb the accumulated and distilled experience of thousands of previous generations in a single lifetime.”
3. The utmost plasticity of the brain, which allows us to rebuild and re-organise the brainstems, diencephalon, the limbic system and the neocortex of the brain from the basic stems to the more complex systems and the other way around from the cortex to the basics. – This leads to that we can influence the brain in positive ways by providing ‘pattern repetitive inputs’.
4. The utmost co-dependence of the organisation of our brain to the close human relationships we have initially formed or the lack of them – The power of human relationships.
5. “From the neural developmental perspective, we need to be respectful of our biology in the process of inventing our reality.”
6. Being born a human does not ensure that a child has the capacity to care, to share, to listen, to be empathetic and have values or to be compassionate. This develops from being cared for. - “Humans become humane.”
7. Human mind pays more attention to the negative comments than to positive. The negative responses we get from our relationships outnumber the positive by 3:5 – “Everybody needs their rewards bucket filled every day.”

It is very comforting and positive to know that Dr Perry’s ‘Neurosequential Model of Therapeutics’ is producing results in the ‘treatment’ of trauma in children. The knowledge that it is possible to work closely together with the traumatised children and their families by using this model by first mapping and then re-organising the brain that has been maltreated in the past, brings with it new realisations of the possibilities imbedded in the utmost plasticity of the brain. What is incredible is that even though the human beings when creating our world seem to have little respect of our neurobiology and instead mostly work against it, it is never too late to re-organise and re-create our reality to better suit the natural environment.

Thinking of the model and the information I got from the seminar, through the handout reading materials and some additional research I could easily draw a direct line to philanthropic thinking models. The same realisations could be used in determining that people with little empathy or inclination to charitable or philanthropic thinking or action have some trauma to recover from. If we would think that a fully mature humane human being does possess the capacity to be compassionate and empathetic, then there must be a way to re-organise the brain to realise this aim.

Many practices aiming at raising human consciousness that we are accustomed to are based on repetitive impulses, yoga-practice for example and mediation, music and movement, prayer and much of singing, particularly traditional folk singing and dancing, even some traditional ways to create art. These practices have been developed during many centuries. We find them comforting and often revert to them when in need to ‘fill our rewards bucket’. All this practice requires close human interaction and relationships in the community to learn.

Lot of what Dr Perry said during the day is something that I knew before, scattered in little bits of information here and there. There has been much scientific research done on following young children to adulthood and through this it is evident that the brain takes longer to develop to its full mature capacity than thought before. The latest research says that we can only expect a 27-year old brain to be fully mature. Other topical interesting research concerns hypothalamus and its functions in sorting out human emotions and the blends of emotions. Our day with Dr Perry brought this research in sharper focus for me. I am really looking forward to reading his book Born for Love; Why Empathy is Essential and Endangered, written with Maia Szalavitz. The reading material that was handed out has been a great source of information. Lots of it can be found in the Child Trauma Academy Website as well. http://www.childtrauma.org/ It is well recommended.

I greatly appreciate all comments for future development.

Saturday, September 18, 2010

Lyhennelmä Brisbanen teosofisessa seurassa heinäkuussa 2010 pitämästäni puheesta

Helena Blavatsky ja hyväntekeväisyys (filantroopia) ajatuksen historia teosofisen maailmakuvan mukaan. - suomenkielinen versio

Puheeni käsittelee hyväntekeväisyys(filantropia)ajatteluprosessien juuria ja sitä, kuinka teosofisen maailmankuvan voidaan katsoa auttavan ihmiskuntaa rakentamaan maailmanlaajuisen veljeyden/sisaruuden ytimen.

Puheen pääosat:
1. Helena Blavatsky inspiraation alkuperänä.
2. Hyväntekeväisyysajattelun lyhennetty historia.
3. Filantropiakonsepti kehittyy.
4. Teosofinen seura elävänä esimerkkinä finaltrofisesta toiminnasta maailmassa.
5. TOS -työjärjestö esimerkkinä filantropisesta organisaatiotoimintamallista.
6. Hyväntekeväisyysajatuksesta organisoituihin kriisipalveluihin.
7. Kuinka itsekästä hyväntekeväisyys (filantropia) on?

Puheeni alkaa Helena Blavatskyn esittelyllä. Hän on ollut suuri inspiraatio elämässäni. Blavatsky syntyi Venäjällä vuonna 1831 ja oli yksi alkuperäisiä Teosofisen seuran perustajia vuonna 1875. Isoisäni lahjoitti minulle hänen Salainen Oppi-kirjansa, joka oli julkaistu vuonna 1888, ollessani 16-vuotias. Hän sanoi että se todella hyvä lukuelämys. Tietysti kirja oli liian vaikea minun ymmärtää niin nuorena ja sensijaan luinkin ensiksi kokonaan hänen Hunnutettu Isis-kirjansa. Se oli julkaistu jo vuonna 1877. Tein jopa Blavatskyn ideoista Aate-ja oppihistorian yliopistotutkielmani.

Helena Blavatsky on jäänyt yhdeksi suurista vaikuttajista elämässäni. Olen aina mielelläni kertoillut hänen saavutuksistaan ja toistanut tunnettuja juttuja hänen hyväntekeväisyystoimistaan. Monet tarinat ovat yksittäisiä ketomuksia hänen toisiin ihmisiin kohdistuneista teoistaan. Monesti nämä hyvät teot aiheuttivat kärsimyksiä hänelle itselleen. Esimerkiksi Sylvia Cranston (Cranston, 1993) on tallentanut monia tällaisia tarinoita Blavatskysta. Hänen koko elinaikainen toimintansa oli täynnä käytännön esimerkkejä filantropiasta tai hyväntekeväisyydestä teosofiselta näkökannalta. Filantrooppisten ajattelyprosessien lyhennetyn historian käsittely tältä kannalta haastaa meitä monella tavalla.

Ensimmäinen viitaus tähän asiaan löytyy Kahlehdittu Prometheus-nimisestä klassikosta, jonka kirjoittajaksi nykyään hyvin perustein esitetään kreikkalaisen Aiskhyloksen (525-456 eKr.) poikaa, Euphorionia (Sulek, 2010).

Prometheus on klassinen esimerkki jumalasta, joka auttaa ihmiskuntaa sen kehityspolulla tietämättömyydestä ymmärrykseen. Hänen kauttaan olemme saaneet filantropisen toiminnan konseptin. Toiset jumalat, erityisesti Zeus syyttivät häntä jumalien tabuja rikovasta ihmisystävällisyydestä. Zeus määräsi Prometheuksen kahlehdittavaksi vuoren kylkeen, jossa hän kärsi ihmiskuntaan suuntautuvista hyvistä teostaan. Blavatskyn mukaan Prometheus oli petturi ainoastaan jumalia kohtaan, mutta ihmisiä kohtaan hän harjoitti filantropiaa (Blavatsky, 1979).

Mikä sitten on filantrooppi-käsitteen merkitys?

Amerikkalainen tutkijakollegani julkaisi juuri kaksi artikkelia filantropiakäsitteen merkityksestä sekä klassilliselta että modernilta kannalta. Lainaan tässä niitä oletuksia, jotka hän esitti. Marky Sulek (2010) on myös kerännyt kuvassa olevat määritelmät (oma käännös):

1. Filantropiakäsitteellä on useita merkityksiä: akateeminen ja kansanomainen, nykyaikainen ja historiallinen.
2. Filantropiakäsitteen akateeminen merkitys on suppeampi kuin sen kansanomainen merkitys.
3. Filantropiakäsiteen kehityskaari on historiallisesti määritelty.
4. Filantropiakäsitteen kokonaiskäsittely voi helpottaa ymmärtämään sen erilaisia määritelmiä.

Tutustumalla siihen, kuinka kirjailijat Payton ja Moody (2008) lähetyvät filantropiakäsitettä on helposti ymmärrettävissä, että filantropiakäsiteellä voidaan tarkoittaa paljon erilaisia asioita. Niitä on esimerkiksi (oma käännös):
• Vapaaehtoinen rahalahjoitus silloin, kun lahjoitamme rahaa hyväntekeväisyyteen.
• Vapaaehtoistyö tai toiminta silloin, kun lahjoitamme aikaa tai taitojamme ilman palkkaa.
• Vapaaehtoinen organisoituminen yhdistyksien kautta (Payton & Moody, 2008, p.

Filantropialla on eri tilanteissa muitakin merkityksiä. Tällaisia on esimerkiksi:
• Kun kysymyksessä on ‘inhimilliseen problematiikkaan’ kantaa ottava moraaliin perustuva toiminta
• Filantropia moraalisen ajattelun sosiaalihistoriallisena määrittäjänä
• Filantropia on keskeistä vapaassa, avoimessa ja demokraattisessa yhteisössä (Payton and Moody, 2008)

Filantropinen käyttäytyminen ilmenee myös:
• Satunnaisina hyvinä tekoina
• Organisoituna toimintana
• Järjestelmällisinä toimina
• Kun yritetään vähentää mailman kärsimystä
• Kun halutaan parantaa ihmiskunnan elämisen tasoa (Payton and Moody, 2008)

Voiko teosofinen maailmankatsomus auttaa meitä ymmärtämään hyväntekeväisyysajattelun perusprosesseja?

Kirjassa Mestarien kirjeet A.P.Sinnetille, Koot Hoomi Lal Singh, joka oli yksi Blavatskyn opettajia, kirjoitti: “Todellinen teosofi on filantrooppi (Hao Chin Jr., 1998).” Hän viittaa lauseellaan Teosofisen seuran ensimmäiseen objektiin, joka käsittelee ihmiskunnan veljeyden ja sisaruuden ytimen rakentamista. Voimme löytää viiteen siitä mitä hän näillä sanoillaan tarkoittaa hänen ilmoittaessaan Buddha ilmentymän olevan prototyyppi todellisesta filantroopista. Chohanin määritelmä filantrooppikäsitteelle on ‘jumalallinen ystävällisyys’. Yhdessä nämä ajatukset voivat antaa paremman kuvan siitä, minkälaisen ihmiskunnan veljeyden ja sisaruuden ytimen rakentamisesta on kysymys.

Modernin Buddhismin kannalta altruismin (pyytettömyys, epäitsekkyys, lähimäisen rakkaus) käsite ja sen suhde filantropiseen toimintaan voi edelleen selventää tätä tarkoitusta. Minulle lähettämässään sähköpostissa Marty Sulek muistutti siitä, että Aukuste Comte ensimmäisenä toi esille tämän käsitteen kirjassaan System of Positive Polity (1851). Dalai Lama puolestaan ottaa tämän modernin altruismin käsitteen ja selittää sen suhdetta klassisen budhismin bodhichitta käsitteen kautta. Hänen mukaansa bodhichitta on korkein altruismin muoto, joka käsittää (oma käännös) ‘myötätunnon tunteen kaikkia olevaisia kohtaan ... [ja] halun saavuttaa valaistuksen tila kaikkien heidän puolesta (Dalai Lama, 2003).” Voin hyvin tunnistaa tämän ajatuksen klassisen filantroppikäsite keskustelun yhteydessä. Mielestäni tämä tarkoittaa juuri samaa kuin Chohanin ‘jumalallinen ystävällisyys’. Dalai Lama usein puhuu siitä, että ihmiset etsivät onnellisuuden tilaa.

Immanuel Kantin (1724-1804) mukaan onnellisuudella ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Hän painotti velvollisuuden merkitystä ja väitti, että koska onnellisuus on kuviteltu tila, sitä ei voi pitää järkiperäisenä toimintana. Koot Hoomi oli hänen kanssaan aivan eri mieltä ja väitti puolestaan, että länsimaiset ajattelijat eivät asettaneet filantropiakäsitettä universaalisen lain yhteyteen vaan tekivät siitä vain ‘vahingossa tapahtuvan ilmentymä’. Miten tahansa tästä asiasta ajatellaankin, Kantin ajatukset ovat paljolti sanelleet länsimaista ajatuksen kultua, ainakin reformistisen ajatuksen kulkua. Monet ihmiset, jotka tunnistavat luterilaisen etiikan muodot omakseen eivät kovin hyvin osaa käsitellä onnellisuutta, intohimoa ja itsetäyttymystä (tarkoittaa sitä, että asia valtaa ihmisen kokonaan) omassa elämässään.

Teosofisen seuran toinen objekti kehoittaa meitä tutkimaan asiaa edelleen eri uskontojen ja tieteen kannalta. Mitä sellaista voimme sieltä löytää, joka auttaa metä paremmin ymmärtämään filantroopisen ajattelun kehitystä?

Buddhalaisena esimerkkina on boddhisattva, joka kieltäytyy vastaanottamaan ‘jumalallista kaapua’. Sen sijaan hän jättäytyy osaksi sitä veljeyden ja sisaruuden ydintä, joka tajunnan kautta auttaa ihmiskuntaa saavuttamaan korkeamman tietoisuuden asteen. Lama Govindan (1969) kirjoista voi löytää lisää selityksiä tästä filantrooppisesta esimerkkitapauksesta. Hindulainen esimerkki löytyy Bhaghavad-Gitasta ja sen kahdeksastatoista kappaleesta, jotka kukin esittelevät yhden joogan muodon, jonka avulla etsijä voi kehittyä toimettomuuden tilasta automaattisen sisäisen toiminnan tilaan. Modernin tieteen esimerkki tulee aivotutkimuksesta, joka käsittelee Hypothalamusta. Sitä voidaan kutsua ihmisen aivojen aivoiksi, koska sen tehtävänä on toimia sellaisena työkaluna, mikä eroitaa ihmisen erilaiset tunteet ja tunteiden kerrostumat toisistaan. Se avulla voimme edistää psykologista ymmärrystämme ihmisen tunteman empatian ja myötätunnon kehittymisestä. Se kuinka tajuamme psykologisen prosessin siitä, mikä käsittelee toisen ihmisen näkökulman ymmärtämistä, on myös osa modernia filantropian tutkimusta. Kristillisenä esimerkkinä voin esittää Raamatun kehoituksen käsitellä lähimmäistä kuten haluaa itseään käsiteltävän ja ortodoksi ajatuksen ‘yhteityöstä Jumalan kanssa’ filantropian käsitteen selventäjänä.

On mahdollista löytää paljon sellaisia voittoatavoittelemattomia organisaatioita, jotka ovat ottaneet filantropian omaksi perustoiminnakseen. TOS-työjärjestö, jonka perustaja oli Annie Besant on teosofinen esimerkki käytännön filantropian toteuttamisesta nykymaailmassa. TOS-työjärjestön toiminnasta on tullut vieläkin tärkeämpää nyky-yhteiskunnassa, jossa täytyy ymmärtää mitä globaaleja ratkaisuja globaali ekonomia tuo tullessaan kun on kysymyksessä taistelu epäoikeudenmukaisuutta, köyhyyttä, väkivaltaa ja syrjintää vastaan ihmisoikeuksien puolesta. Vuonna 1948 kirjoitettu YK:n Ihmisoikeuksien julistus kehoittaa meitä toimimaan “veljeyden hengessä” saavuttaksemme ihmisoikeudet kaikille.

Itse työskentelen sellaisessa yhdistyksessä, jonka missiona on varmistaa se, että yhteisön kaikilla jäsenillä: vanhuksilla, vammaisilla, perheillä, lapsilla ja muuten heikko-osaisilla on inhimilliset oikeudet ja mahdollisuus täysipainoiseen yhteisöön osallistumiseen. Niitä moniä ilmentymiä, jolla kriisipalveluja nykyään tarjotaan yhteisölle, voidaan pitää esimerkkinä järjestäytyneestä hyväntekeväisyyden ajatusprosessista ja filantrooppisena toimintana omassa yhteisössämme.

Puheeni loppuu siihen loogiseen ja tieteelliseen päätelmään että filantropia ja hyväntekeväisyys kannattaa. Se on osoitus korkealentoisesta itsekkyydestä. Tekemällä työtä toisten ja koko maailman hyväksi varmistaa sen, että omakin hyvinvointi kasvaa ja kehittyy. Näen tästä todisteita omassa työssäni päivittäin. Ihmiset, jotka yhdessä työskentelevät hyvien asioiden puolesta ovat onnellisempia ja elävät kauemmin. Positiiviset tulokset ovat selvästi nähtävissä. Kehotankin kaikkia ottamaan osaa filantroopiseen toimintaan missä ja milloin se vain on mahdollista.

Lopuksi kaikki kuitenkin huipentuu kolmeen suureen sanaan. Ne ovat myötätunto, vakaumus ja yhteistyö.

BLAVATSKY, H. 1979. The Secret Doctrine Vol II, Madras, The Theosophical Publishing House.
CRANSTON, S. 1993. HPB, The Extraordinary Life & Influence of Helena Blavatsky Founder of the Modern Theopsophical Movement, New York, G.P. Putnam's Sons.
DALAI LAMA, T. 2003. Transforming the Mind, Teaching on Generating Compassion, Thorsons, HarperCollinsPublishers.
GOVINDA, A. 1969. Foundations of Tibetan Mysticism, Boston, WeiserBooks.
HAO CHIN JR., V. (ed.) 1998. The Mahatma Letters to A. P. Sinnett, Adyar: The Theosophical Publishing House.
PAYTON, R. L. & MOODY, M. P. 2008. Understanding Philanthropy: its meaning and mission, Bloomington, Indiana Univercity Press.
SULEK, M. 2010. On the Classical Meaning of Philanthrôpía. Nonprofit and Voluntary Sector Quarterly 39: 385 originally published Online on 13 March, 2009

Saturday, September 11, 2010

Overview of my talk on Helena Blavatsky and the History of Charitable (Philanthropic) Thinking – A theosophical worldview

This talk was given at the Brisbane Theosophical Society in July 2010

The talk is concerned about the roots of the charitable thinking processes and how a theosophical worldview can be seen as a vehicle in aiding humanity in the process of building the core of the Brother/Sisterhood of humanity.

Discussion segments:
1. Helena Blavatsky as inspiration.
2. The brief history of charitable thinking as an idea.
3. The concept of philanthropy in development.
4. Theosophical Society as a vehicle for Philanthropy in Action.
5. Theosophical Order of Service as a philanthropic organisation in action.
6. From charitable thinking to emergency relief.
7. How selfless is our charitable/philanthropic action?

My talk starts with the introduction of Helena Blavatsky as a major inspiration in my life. She was born in Russia in 1831 and was one of the original founders of the Theosophical Society in 1875. I was introduced to her thinking by my grandfather, who gave me her book The Secret Doctrine published in 1888 as a 16-year old and urged me to read it. Of course it went a bit over my head then and instead of finishing it I first completed her The Isis Unveiled, published in 1877. I studied Blavatsky’s ideas as my special subject of study in my university History of Sciences and Ideas studies.

Helena Blavatsky has remained a major influence in my life. I have always liked to talk about her achievements and recite the stories I know about her charitable acts towards others. Many of her actions were just natural random acts of kindness towards people in need, often resulting in a great expense to her own comfort. To know more read for example Sylvia Cranston’s biography of Blavatsky (Cranston, 1993). She was continuously engaged in introducing the world to what would be a philanthropic or charitable action in practice from the theosophical point of view. A brief history of the charitable/philanthropic thinking processes in this light challenges us to talk about several ideas taken from different sources.

The first reference is to Prometheus Bound, a classical book, now convincingly argued to have been authored by a Greek author Aeschylus’ son, Euphorion (Sulek, 2010).

Prometheus is our first classical example of a god who has reached out to advance the humanity in its struggle from oblivion to understanding. Through him we get the concept of philanthropy as an action as he was accused of being a philanthrôpos, a friend of humankind, by other gods and Zeus bound him to a mountain and he suffered for his kindness. Blavatsky referred to this by stating that Prometheus was only a traitor in reference to other gods. In relation to humanity he was a philanthropist (Blavatsky, 1979).

How can we define the word philanthropy?

A colleague of mine, a researcher in America has just published two articles on the meaning of the word philanthropy from both classical and modern references. I shall quote from the hypotheses included in his presentation and the pictures here give you the dictionary definitions arranged by Marty Sulek (2010):

1. Philanthropy has (had) a variety of meanings, academic & common, contemporary & historical
2. The academic definition of philanthropy is more narrowly focused than common usage
3. The meaning of philanthropy has evolved along a discernable historical trajectory
4. Understanding the meaning of philanthropy as a whole can grant insight into its constituent parts

If we further look to understanding philanthropy through authors Payton and Moody, we can see that philanthropy can mean a lot of things:
• Voluntary giving, when we give our money...
• Voluntary service, when we give our time and sometimes our talent…
• Voluntary association, the organized activity…(Payton & Moody, 2008, p. 6)
Philanthropy has an assortment of meanings in other ways as well
• A moral action in response to the ‘human problematic’.
• ‘A social history of the moral imagination.”
• Essential to free, open, democratic, civil society.
• Tradition in jeopardy… (Payton and Moody, 2008)
The philanthropic action includes
• ‘Random acts of kindness’
• Organized action
• Systematic efforts
• Seek to reduce suffering
• Seek to improve quality of life (Payton and Moody, 2008)

How can a theosophical worldview aid us in our aim to understand the charitable thinking processes?

In the letter 45 in the Letters of the Masters to A.P.Sinnett, Koot Hoomi Lal Singh, one of the Blavatsky’s teachers wrote: “A true Theosophist is a philanthropist (Hao Chin Jr., 1998).” His reference is to the first object of the Theosophical Society which involves building a core of the Brother/Sisterhood of humanity. There is a hint of what it means in his declaration that a Buddha is the real philanthropist. The Chohan’s definition of philanthropy as ‘divine kindness’ (Ibid. p. 479) brings more clarity of what they might indicate in terms of what philanthropic action is expected of this core of the Brother/Sisterhood of humanity.

From the modern Buddhist perspective the concept of altruism and its relationship to the philanthropic action can further clarify this underlying meaning. In a resent email Marty Sulek reminded me that the concept of altruism was only brought to our vocabulary by Augustus Comte in his System of Positive Polity (1851). The Dalai Lama takes this modern concept of altruism and explains it in relation to the classical Buddhist concept of bodhichitta as the highest possible charitable action by a candidate, “the compassion towards sentient beings... [and] the aspiration to attain enlightenment for the sake of all (Dalai Lama, 2003).” I can well draw a straight line to philanthropic action in the classical sense. In my mind this matches with the definition of ‘divine kindness’ very well. In his talks the Dalai Lama often states that everybody is seeking for happiness.

Immanuel Kant (1724-1804) on the other hand did not think that happiness has anything to do with it. He stressed the principal of duty and said that since happiness was based on imagination, this did not qualify as rational action. Koot Hoomi disagreed with him and stated that the western thinkers were not putting the concept of philanthropy in a context of universal law and that they just made it to an ‘accidental manifestation’(Hao Chin Jr.,1998). However that may be, Kant’s thoughts have dictated a lot of western thinking processes, particularly the reformist thinking. Many people following the Lutheran ethics do not handle the notion of happiness, passion or self-fulfilment very well.

The second object of the Theosophical Society urges us to further research in the realms of religions and sciences. Can we find anything there that can enhance this understanding?

The Buddhist example contributes with the idea of Bodhisattva who refuses to take on the ‘divine ropes’ and instead stays as a part of a core of brother/sisterhood in consciousness to aid the rise of the awareness of humanity. Lama Govinda (Govinda, 1969) is a good author to read for further explanation on this philanthropic action model. The Hindu example is in the Bhagavad-Gita with its 18 yoga chapters and different yogas to aid an aspirant from ‘non-action to in-action’. The modern scientific example comes from the brain research in Hypothalamus, the brain of our brain with its ability as a tool to sort out the many layers of our feelings and emotions. With the help of this we can aid the psychological understanding of what relates to the development of empathy and compassion. Our ability to see the others’ views is also a part of the modern study of what is involved in philanthropic action. The Christian view is brought in with the urge to treat the others as you want them to treat you and with the orthodox idea of ‘go-working with God’ as a definition to philanthropic action.

We can name plenty of nonprofit organisations who have taken this kind of action as their core business. The International Theosophical Order of Service was founded by Annie Besant to take on the practical adaptation of theosophical ideas in the real world. The work of the TOS has become even more important in today’s society where there is a real need to understand that the global economy needs global solutions in the fight against exclusion, poverty, abuse and corruption in its aim for the equal human rights to everyone. The US nations 1948 Human Rights Declaration urges us to work towards this goal “in the spirit of brotherhood.”

I myself work in a community care organisation with the aim of making sure that all the members of the community, the elderly, disabled, families, and children and otherwise underprivileged are assured human dignity and equal possibility to community participation and services. The many faces of emergency relief can now be seen as the organised continuation of charitable thinking processes and charitable action in our modern society.

Basically my scientific conclusion is that the charitable/philanthropic action as such is the highest selfish action we can take. On the whole it pays to be charitable and enhancing others will work towards enhancing yourself and your own wellbeing. Working in an organisation which heavily relies on voluntary contribution in service delivery, I see this every day. It brings people happiness and self-satisfaction to work together towards common goals. The positive results that come from being able to help are blatantly visible. I urge everyone to join in the brother/sisterhood of the charitable philanthropic action wherever and whenever possible.

What it all comes to is in the end is the three C:s: Compassion, Conviction and Cooperation.

BLAVATSKY, H. 1979. The Secret Doctrine Vol II, Madras, The Theosophical Publishing House.
CRANSTON, S. 1993. HPB, The Extraordinary Life & Influence of Helena Blavatsky Founder of the Modern Theopsophical Movement, New York, G.P. Putnam's Sons.
DALAI LAMA, T. 2003. Transforming the Mind, Teaching on Generating Compassion, Thorsons, HarperCollinsPublishers.
GOVINDA, A. 1969. Foundations of Tibetan Mysticism, Boston, WeiserBooks.
HAO CHIN JR., V. (ed.) 1998. The Mahatma Letters to A. P. Sinnett, Adyar: The Theosophical Publishing House.
PAYTON, R. L. & MOODY, M. P. 2008. Understanding Philanthropy: its meaning and mission, Bloomington, Indiana Univercity Press.
SULEK, M. 2010. On the Classical Meaning of Philanthrôpía. Nonprofit and Voluntary Sector Quarterly 39: 385 originally published Online on 13 March, 2009