Traveling With Compassion as a Criteria

Many people choose to travel the world in pursuit of great and famous sites and sights. I am much like that, also. But lately just traveling and sightseeing has not really been so attractive to me any more. What I want to do is to be challenged by what I see. I want to be immersed and fully participating in my travels. Otherwise, I feel the time is wasted.

I want to be able to tell a great compassion in action story. I want to be able to see something that really makes me think about what is special about the site where I visit. I also like to ponder about what it represents or how it relates to the transformation of human consciousness.

Many recommended famous places that are perused by visitors in thousands are great historical monuments dedicated to wars, fame and money. Generally, I am less interested in them.

I want to see the places and monuments that reflect compassionate actions. Something that has or is having a continuous effect in the changing human consciousness.

I am quite happy with small deeds. Lot's of small and less noticeable actions combined can contribute to the wellbeing of the humankind in a big way.

In the theory of apprehensive inquiry and strategic questioning it is determined that the questions have to be set up right to produce the desired results. It is better to start from the positive actions than try to fix the negative behavior. The positive strategic positioning will increase the positive result and outcomes.

My new blog at http://www.thecompassionateworldtraveler.blogspot.com/ is my answer to the quest. It records where I have been searching. In the beginning I will go backward in time to the places I have already visited but will also collect new interesting places or stories in preparation for visiting more places.

I hope this will prove to be an enjoyable journey that will enhance our understanding of compassion in action. Please, check it out and enjoy.

- Posted using BlogPress from my iPad

Suomalaisuutta Australiassa monessa sukupolvessa

Artikkeli Toini Toivasesta ja hänen monessa sukupolvessa olevasta perheestään ilmestyi Australian Suomi-lehdessä perjantaina.

Meidänkin perheemme on ollut Toinin ystävä jo viidessä sukupolvessa. Hän oli yksi isoäitini parhaimpia ystäviä, vaikka heillä olikin ikäeroa melkein 20 vuotta. Äitini ja Toini ovat hyviä ystäviä.

Kun muutimme Australiaan 90-luvulla, asuimme Toinin alakerrassa ensimmäiset kuukaudet ja niinpä minunkin tyttärilläni on henkilökohtainen ystävyyssuhde Toinin kanssa. Se on niin vahva, että yksi vanhimman tyttäreni viimeisistä ja tärkeimmistä tehtävistä ennen Suomeen paluumuuttoa oli mennä Toinia tapaamaan ja tutustuttaa hänet uuteen vauvaan.

Suomalaisuus Australiassa on siis säilymässä vaikka se onkin muuttunut omaksi finnejen yhteisöksi, omine kulttuureineen ja käyttäytymissääntöineen. 'Suomalainen" suomalaisten itsensä määritelmänä australialaisten joukossa on tarkkaan rajattu tapa elää ja olla.

Monet niistä 20000 ihmisestä, jotka kuuluvat australian suomalaisten jälkeläisiin eivät ehkä identifoi itseään samalla tavalla, eivätkä siis kuulu joukkoon, ainakaan omasta mielestään. Monet tuntevat olevansa siinä välimaissa. suomalaisten joukossa vierata ja australialaisten joukossa suomalaisia. Toiset ovat 'unohtaneet' suomalaiset sukujuurensa ja mieltävät itsensä täysin australialaisiksi. Monet ehkä miettivät sitä, että missä se raja kulkee?

Kielen säilymiskysymys on tärkeä kriteria kun mietitään missä yhteisössä on mukavinta toimia. Toininkin viidestä sukupolvesta vain hän ja hänen tyttärensä, siis kaksi ensimmäistä sukupolvea puhuu suomea ja loput ovat vieraantuneita etnisestä yhteisöstään ja identifioivat itsensä australialaisiksi, joilla on suomalainen mummu.

Toini on kyllä ihanne suomalaisten mummojen joukossa Australiassa. Hänestä kannattaa ottaa oppia mummouden alalla muidenkin.

- Posted using BlogPress from my iPad

Yksinäisen päivän runo

Tänä päivänä olen yksin
tänä päivänä yksin oon.
Tänä päivänä yksinäisyys vaivaa
se kelju tunne on.

Tänä päivänä olen ilman seuraa
vaikka seuraa tarvitsisin.
Siitä huolta ja murhetta, vaivaa
tulee minulle tuon tuostakin.

Yksin kun olen niin mietin,
missä kaikki mun rakkaimat on.
Miksi yksin olen jäänyt ja turhaa
tänä päivänä tarpoa on.

Minun kaikki on rakkani menneet
tuonne toiselle puolelle maan
ja ystävät läheiset ovat
kaikki kotonaan yksin, hekin vaan.

Vaikka yksinäisyys nyt mua vaivaa,
Ihan sairaaksi tehnyt se on,
Silti täällä olen ja yksin
minun täytyy olla kun
sitä yksinäisyyttä suurta
nyt pääse en pakenemaan.

En minnenkkään, enkä kuinkaan
ennenkuin minäkin joudan lähtemään
Sinne toiselle puolelle maailmaa.

Mielenkiintoista luettavaa yksinäisyyden tilasta ja lyriikasta:
Taimela, Sari (2007) Yksinäisyyden avaruus. Yksinäisyyskokemuksen tilat "yksin"-kirjoituskilpailun aineistossa.Lisensiaatintutkimus. Nykykulttuurin tutkimuskeskus. Jyväskylän yliopisto
https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/22346

- Posted using BlogPress from my iPad

Notes from Partnering - Above and Below the Line – Workshop

Last week, I and 20 others were lucky to spend two fascinating days in a workshop about partnering fascilitated by Ian Dixon (Dixon Partnerships Solutions) and Max Hardy (Twyfords). They are specialists in engaging people in partnerships.

About a year ago they formed a successful trainer partnership and have since trained Primary Health Partnership Council members and their prospective partners around Queensland on how to set up partnerships and engage in meaningful and strategic conversations with each other. Through these conversations the eventual partners gain skills in creating, developing and sustaining productive initiatives that contribute to the health and wellbeing of their communities.

I was astounded that there is so much to learn about this. I found that there actually is a structure to building strong partnerships. The workshop proved to be a very enlightening experience. Until now I have just gone from the assumption that to form relationships and engage in conversations is human nature. But now I know that some are far better at it than others. Not only that but engaging skills can be sharpened and used constructively.



I have always been good at networking and have understood that building and maintaining relationships is a natural part of my work in the community. However, as a skilled engineer, Ian has dissected the process of building relationships. He has made it to a structured process that can be used to form and build strong and healthy partnerships that are productive until it is time to ‘move on’. Ian’s way of structuring the partnering course of action is very useful and practical. I am looking forward to applying the acquired learning to my daily work practices.

Ian and Max work very well together. They have combined their skills in workshop practice and can really engage participants. Max is the social worker of the duo.

In the workshop he facilitated the exercises around the partnership building by introducing us to such very useful relationship creating and building tools as ‘Appreciative Inquiry’ and ‘Strategic Questioning’. “Research shows”, he explained, “that the way surveys and enquiries are laid out affect the results.”

Well, we knew that, but it was a surprise to get to know that the very process of the enquiry affects ‘how we are’. It is better to enquire into positives of experiences than fix the problems with negatives.

We were introduced to David L. Cooperrider (2003) and Fran Peavey (1994) and their thought processes in enquiring about the positive in human experience and putting their questions in such a forward thinking way that it contributes to the desired outcomes. We then practiced our newly acquired skill in groups. It was a well-organised learning curve for us all. In just two days we came out with a highly useful practical skill set. We also met new people and formed new relationships.

For me, this is always the best part of the workshops I participate in, getting to know everybody, sharing experiences and stories. I am looking forward to receiving newsletters and connecting with my new prospective partners through work and through social media.


References:
COOPERRIDER, D. L. & WHITNEY, D. 2003. Appreciative Inquiry: A Positive Revolution in Change, San Francisco, Berrett-Koehler Publishers.

PEAVEY, F. 1994. By Life's Grace: Musings on the Essence of Social Change, USA: New Society Publishers.