Puheeni käsittelee hyväntekeväisyys(filantropia)ajatteluprosessien juuria ja sitä, kuinka teosofisen maailmankuvan voidaan katsoa auttavan ihmiskuntaa rakentamaan maailmanlaajuisen veljeyden/sisaruuden ytimen.
Puheen pääosat:
1. Helena Blavatsky inspiraation alkuperänä.
2. Hyväntekeväisyysajattelun lyhennetty historia.
3. Filantropiakonsepti kehittyy.
4. Teosofinen seura elävänä esimerkkinä finaltrofisesta toiminnasta maailmassa.
5. TOS -työjärjestö esimerkkinä filantropisesta organisaatiotoimintamallista.
6. Hyväntekeväisyysajatuksesta organisoituihin kriisipalveluihin.
7. Kuinka itsekästä hyväntekeväisyys (filantropia) on?
Puheeni alkaa Helena Blavatskyn esittelyllä. Hän on ollut suuri inspiraatio elämässäni. Blavatsky syntyi Venäjällä vuonna 1831 ja oli yksi alkuperäisiä Teosofisen seuran perustajia vuonna 1875. Isoisäni lahjoitti minulle hänen Salainen Oppi-kirjansa, joka oli julkaistu vuonna 1888, ollessani 16-vuotias. Hän sanoi että se todella hyvä lukuelämys. Tietysti kirja oli liian vaikea minun ymmärtää niin nuorena ja sensijaan luinkin ensiksi kokonaan hänen Hunnutettu Isis-kirjansa. Se oli julkaistu jo vuonna 1877. Tein jopa Blavatskyn ideoista Aate-ja oppihistorian yliopistotutkielmani.Helena Blavatsky on jäänyt yhdeksi suurista vaikuttajista elämässäni. Olen aina mielelläni kertoillut hänen saavutuksistaan ja toistanut tunnettuja juttuja hänen hyväntekeväisyystoimistaan. Monet tarinat ovat yksittäisiä ketomuksia hänen toisiin ihmisiin kohdistuneista teoistaan. Monesti nämä hyvät teot aiheuttivat kärsimyksiä hänelle itselleen. Esimerkiksi Sylvia Cranston (Cranston, 1993) on tallentanut monia tällaisia tarinoita Blavatskysta. Hänen koko elinaikainen toimintansa oli täynnä käytännön esimerkkejä filantropiasta tai hyväntekeväisyydestä teosofiselta näkökannalta. Filantrooppisten ajattelyprosessien lyhennetyn historian käsittely tältä kannalta haastaa meitä monella tavalla.
Ensimmäinen viitaus tähän asiaan löytyy Kahlehdittu Prometheus-nimisestä klassikosta, jonka kirjoittajaksi nykyään hyvin perustein esitetään kreikkalaisen Aiskhyloksen (525-456 eKr.) poikaa, Euphorionia (Sulek, 2010).
Prometheus on klassinen esimerkki jumalasta, joka auttaa ihmiskuntaa sen kehityspolulla tietämättömyydestä ymmärrykseen. Hänen kauttaan olemme saaneet filantropisen toiminnan konseptin. Toiset jumalat, erityisesti Zeus syyttivät häntä jumalien tabuja rikovasta ihmisystävällisyydestä. Zeus määräsi Prometheuksen kahlehdittavaksi vuoren kylkeen, jossa hän kärsi ihmiskuntaan suuntautuvista hyvistä teostaan. Blavatskyn mukaan Prometheus oli petturi ainoastaan jumalia kohtaan, mutta ihmisiä kohtaan hän harjoitti filantropiaa (Blavatsky, 1979).
Mikä sitten on filantrooppi-käsitteen merkitys?
Amerikkalainen tutkijakollegani julkaisi juuri kaksi artikkelia filantropiakäsitteen merkityksestä sekä klassilliselta että modernilta kannalta. Lainaan tässä niitä oletuksia, jotka hän esitti. Marky Sulek (2010) on myös kerännyt kuvassa olevat määritelmät (oma käännös): 1. Filantropiakäsitteellä on useita merkityksiä: akateeminen ja kansanomainen, nykyaikainen ja historiallinen.
2. Filantropiakäsitteen akateeminen merkitys on suppeampi kuin sen kansanomainen merkitys.
3. Filantropiakäsiteen kehityskaari on historiallisesti määritelty.
4. Filantropiakäsitteen kokonaiskäsittely voi helpottaa ymmärtämään sen erilaisia määritelmiä.
Tutustumalla siihen, kuinka kirjailijat Payton ja Moody (2008) lähetyvät filantropiakäsitettä on helposti ymmärrettävissä, että filantropiakäsiteellä voidaan tarkoittaa paljon erilaisia asioita. Niitä on esimerkiksi (oma käännös):
• Vapaaehtoinen rahalahjoitus silloin, kun lahjoitamme rahaa hyväntekeväisyyteen.
• Vapaaehtoistyö tai toiminta silloin, kun lahjoitamme aikaa tai taitojamme ilman palkkaa.
• Vapaaehtoinen organisoituminen yhdistyksien kautta (Payton & Moody, 2008, p.
Filantropialla on eri tilanteissa muitakin merkityksiä. Tällaisia on esimerkiksi:
• Kun kysymyksessä on ‘inhimilliseen problematiikkaan’ kantaa ottava moraaliin perustuva toiminta
• Filantropia moraalisen ajattelun sosiaalihistoriallisena määrittäjänä
• Filantropia on keskeistä vapaassa, avoimessa ja demokraattisessa yhteisössä (Payton and Moody, 2008)
Filantropinen käyttäytyminen ilmenee myös:
• Satunnaisina hyvinä tekoina
• Organisoituna toimintana
• Järjestelmällisinä toimina
• Kun yritetään vähentää mailman kärsimystä
• Kun halutaan parantaa ihmiskunnan elämisen tasoa (Payton and Moody, 2008)
Voiko teosofinen maailmankatsomus auttaa meitä ymmärtämään hyväntekeväisyysajattelun perusprosesseja?
Kirjassa Mestarien kirjeet A.P.Sinnetille, Koot Hoomi Lal Singh, joka oli yksi Blavatskyn opettajia, kirjoitti: “Todellinen teosofi on filantrooppi (Hao Chin Jr., 1998).” Hän viittaa lauseellaan Teosofisen seuran ensimmäiseen objektiin, joka käsittelee ihmiskunnan veljeyden ja sisaruuden ytimen rakentamista. Voimme löytää viiteen siitä mitä hän näillä sanoillaan tarkoittaa hänen ilmoittaessaan Buddha ilmentymän olevan prototyyppi todellisesta filantroopista. Chohanin määritelmä filantrooppikäsitteelle on ‘jumalallinen ystävällisyys’. Yhdessä nämä ajatukset voivat antaa paremman kuvan siitä, minkälaisen ihmiskunnan veljeyden ja sisaruuden ytimen rakentamisesta on kysymys.Modernin Buddhismin kannalta altruismin (pyytettömyys, epäitsekkyys, lähimäisen rakkaus) käsite ja sen suhde filantropiseen toimintaan voi edelleen selventää tätä tarkoitusta. Minulle lähettämässään sähköpostissa Marty Sulek muistutti siitä, että Aukuste Comte ensimmäisenä toi esille tämän käsitteen kirjassaan System of Positive Polity (1851). Dalai Lama puolestaan ottaa tämän modernin altruismin käsitteen ja selittää sen suhdetta klassisen budhismin bodhichitta käsitteen kautta. Hänen mukaansa bodhichitta on korkein altruismin muoto, joka käsittää (oma käännös) ‘myötätunnon tunteen kaikkia olevaisia kohtaan ... [ja] halun saavuttaa valaistuksen tila kaikkien heidän puolesta (Dalai Lama, 2003).” Voin hyvin tunnistaa tämän ajatuksen klassisen filantroppikäsite keskustelun yhteydessä. Mielestäni tämä tarkoittaa juuri samaa kuin Chohanin ‘jumalallinen ystävällisyys’. Dalai Lama usein puhuu siitä, että ihmiset etsivät onnellisuuden tilaa.
Immanuel Kantin (1724-1804) mukaan onnellisuudella ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Hän painotti velvollisuuden merkitystä ja väitti, että koska onnellisuus on kuviteltu tila, sitä ei voi pitää järkiperäisenä toimintana. Koot Hoomi oli hänen kanssaan aivan eri mieltä ja väitti puolestaan, että länsimaiset ajattelijat eivät asettaneet filantropiakäsitettä universaalisen lain yhteyteen vaan tekivät siitä vain ‘vahingossa tapahtuvan ilmentymä’. Miten tahansa tästä asiasta ajatellaankin, Kantin ajatukset ovat paljolti sanelleet länsimaista ajatuksen kultua, ainakin reformistisen ajatuksen kulkua. Monet ihmiset, jotka tunnistavat luterilaisen etiikan muodot omakseen eivät kovin hyvin osaa käsitellä onnellisuutta, intohimoa ja itsetäyttymystä (tarkoittaa sitä, että asia valtaa ihmisen kokonaan) omassa elämässään.Teosofisen seuran toinen objekti kehoittaa meitä tutkimaan asiaa edelleen eri uskontojen ja tieteen kannalta. Mitä sellaista voimme sieltä löytää, joka auttaa metä paremmin ymmärtämään filantroopisen ajattelun kehitystä?
Buddhalaisena esimerkkina on boddhisattva, joka kieltäytyy vastaanottamaan ‘jumalallista kaapua’. Sen sijaan hän jättäytyy osaksi sitä veljeyden ja sisaruuden ydintä, joka tajunnan kautta auttaa ihmiskuntaa saavuttamaan korkeamman tietoisuuden asteen. Lama Govindan (1969) kirjoista voi löytää lisää selityksiä tästä filantrooppisesta esimerkkitapauksesta. Hindulainen esimerkki löytyy Bhaghavad-Gitasta ja sen kahdeksastatoista kappaleesta, jotka kukin esittelevät yhden joogan muodon, jonka avulla etsijä voi kehittyä toimettomuuden tilasta automaattisen sisäisen toiminnan tilaan. Modernin tieteen esimerkki tulee aivotutkimuksesta, joka käsittelee Hypothalamusta. Sitä voidaan kutsua ihmisen aivojen aivoiksi, koska sen tehtävänä on toimia sellaisena työkaluna, mikä eroitaa ihmisen erilaiset tunteet ja tunteiden kerrostumat toisistaan. Se avulla voimme edistää psykologista ymmärrystämme ihmisen tunteman empatian ja myötätunnon kehittymisestä. Se kuinka tajuamme psykologisen prosessin siitä, mikä käsittelee toisen ihmisen näkökulman ymmärtämistä, on myös osa modernia filantropian tutkimusta. Kristillisenä esimerkkinä voin esittää Raamatun kehoituksen käsitellä lähimmäistä kuten haluaa itseään käsiteltävän ja ortodoksi ajatuksen ‘yhteityöstä Jumalan kanssa’ filantropian käsitteen selventäjänä.
On mahdollista löytää paljon sellaisia voittoatavoittelemattomia organisaatioita, jotka ovat ottaneet filantropian omaksi perustoiminnakseen. TOS-työjärjestö, jonka perustaja oli Annie Besant on teosofinen esimerkki käytännön filantropian toteuttamisesta nykymaailmassa. TOS-työjärjestön toiminnasta on tullut vieläkin tärkeämpää nyky-yhteiskunnassa, jossa täytyy ymmärtää mitä globaaleja ratkaisuja globaali ekonomia tuo tullessaan kun on kysymyksessä taistelu epäoikeudenmukaisuutta, köyhyyttä, väkivaltaa ja syrjintää vastaan ihmisoikeuksien puolesta. Vuonna 1948 kirjoitettu YK:n Ihmisoikeuksien julistus kehoittaa meitä toimimaan “veljeyden hengessä” saavuttaksemme ihmisoikeudet kaikille.Itse työskentelen sellaisessa yhdistyksessä, jonka missiona on varmistaa se, että yhteisön kaikilla jäsenillä: vanhuksilla, vammaisilla, perheillä, lapsilla ja muuten heikko-osaisilla on inhimilliset oikeudet ja mahdollisuus täysipainoiseen yhteisöön osallistumiseen. Niitä moniä ilmentymiä, jolla kriisipalveluja nykyään tarjotaan yhteisölle, voidaan pitää esimerkkinä järjestäytyneestä hyväntekeväisyyden ajatusprosessista ja filantrooppisena toimintana omassa yhteisössämme.
Puheeni loppuu siihen loogiseen ja tieteelliseen päätelmään että filantropia ja hyväntekeväisyys kannattaa. Se on osoitus korkealentoisesta itsekkyydestä. Tekemällä työtä toisten ja koko maailman hyväksi varmistaa sen, että omakin hyvinvointi kasvaa ja kehittyy. Näen tästä todisteita omassa työssäni päivittäin. Ihmiset, jotka yhdessä työskentelevät hyvien asioiden puolesta ovat onnellisempia ja elävät kauemmin. Positiiviset tulokset ovat selvästi nähtävissä. Kehotankin kaikkia ottamaan osaa filantroopiseen toimintaan missä ja milloin se vain on mahdollista.Lopuksi kaikki kuitenkin huipentuu kolmeen suureen sanaan. Ne ovat myötätunto, vakaumus ja yhteistyö.
Lähteet:
BLAVATSKY, H. 1979. The Secret Doctrine Vol II, Madras, The Theosophical Publishing House.
CRANSTON, S. 1993. HPB, The Extraordinary Life & Influence of Helena Blavatsky Founder of the Modern Theopsophical Movement, New York, G.P. Putnam's Sons.
DALAI LAMA, T. 2003. Transforming the Mind, Teaching on Generating Compassion, Thorsons, HarperCollinsPublishers.
GOVINDA, A. 1969. Foundations of Tibetan Mysticism, Boston, WeiserBooks.
HAO CHIN JR., V. (ed.) 1998. The Mahatma Letters to A. P. Sinnett, Adyar: The Theosophical Publishing House.
PAYTON, R. L. & MOODY, M. P. 2008. Understanding Philanthropy: its meaning and mission, Bloomington, Indiana Univercity Press.
SULEK, M. 2010. On the Classical Meaning of Philanthrôpía. Nonprofit and Voluntary Sector Quarterly 39: 385 originally published Online on 13 March, 2009
No comments:
Post a Comment