Isovanhempien vapaaehtoinen panos yhteiskunnan sosiaalisen kapitaalin lisääjinä

Sain juuri vähän aikaa sitten valmiiksi kirjallisuusyhteenvedon, joka kantaa nimeä: ‘Is a Volunteer a Philanthropist?’ [Onko vapaaehtoistyöntekijä filantrooppi?] Tutkin siinä vapaaehtoista työtä tai vapaaehtoisuutta ja filantropiaa käsitteinä ja näiden käsitteiden suhdetta toisiinsa. Lähtökohtana oli etsiä hyvin yksinkertaista vastausta kysymykseeni.

Tietystikkään mitään yksinkertaista vastausta ei ole löydettävissä, vaan minun täytyi pohtia asiaa tarkemmin. Löysin useita erilaisia keskusteluita aiheesta, josta vain ideologinen vapaaehtoisuus täyttää filantropian käsitteen vaatimukset ilman lisukkeita.

Yksi vaikeimpia kysymyksiä vapaaehtoisuudessa tai vapaaehtoisen työn ajatuksessa näyttää olevan omassa perheessä tapahtuva vapaaehtoinen toiminta. Kysymys kuuluu, täyttääkö omassa perheessä tapahtuva vapaaehtoinen palvelujen tarjoaminen vapaaehtoistyökäsitteen vaatimukset? Parhaana esimerkkinä pidän isovanhempien suorittamaa vapaaehtoista lastenlastenhoitoa tai jotakin muuta työtä.

Tämä on minusta todella mielenkiintoinen asia varsinkin kun usein perhe koostuu vain vanhemmista ja lapsista. Toisaalla isovanhemmat, varsinkin isoäiti, voidaan lukea perheeseen, mutta toisaalla ei.

Olen lukenut muutamia artikkeleita ja kirjoja kummastakin aiheesta ja haluaisin kuulla muiden mielipiteitä tästä aiheesta. Coall ja Hertwig (2010) ovat tehneet laajan katselmuksen isovanhemmuuteen darwinistiselta pohjalta ja Eric Uslander (2008) on tutkinut luottamuksen eteenpäinkulkua kultturiperimän kautta. Hänen tutkimuksensa mukaan pohjoismaalaiset ovat kaikista luottavaisimpia ihmisiä maailmassa, missä sitten ovatkin.

Olen kiinnostunut isovanhemmuudesta kulttuurilliselta pohjalta. Kysymykseni on, kuinka voimme isovanhempina, sellaisessa monikultturimaassa kuin esimerkiksi Australia on, siirtää omaa kulttuuriperintöämme lapsenlapsillemme niin, että heistä kasvaa terveitä ja tasapainoisia aikuisia?

Lukemani artikkelit:
COALL, D. & HERTWIG, R. 2010. Toward an integrative framework of grandparental investment. Behavioral and Brain Sciences, 33, 40.
KHALIL, E. L. 2004. What is altruism? Journal of Economic Psychology, 25, 97.
PETRIWSKYJ, A. M. & WARBURTON, J. 2007. Redefining volunteering for the global context: a measurement matrix for researchers. Australian Journal on Volunteering, 12, 7-13.
PROCHASKA, F. 1988. The voluntary inpulse: philanthropy in modern Britain, London, Faber.
USLANER, E. 2008. WHERE YOU STAND DEPENDS UPON WHERE YOUR GRANDPARENTS SAT: THE INHERITABILITY OF GENERALIZED TRUST. Public Opinion Quarterly, 72, 725.