Artikkeli Toini Toivasesta ja hänen monessa sukupolvessa olevasta perheestään ilmestyi Australian Suomi-lehdessä perjantaina.
Meidänkin perheemme on ollut Toinin ystävä jo viidessä sukupolvessa. Hän oli yksi isoäitini parhaimpia ystäviä, vaikka heillä olikin ikäeroa pitkästi melkein 20 vuotta. Äitini ja Toini ovat hyviä ystäviä.
Kun muutimme Australiaan 90-luvulla, asuimme Toinin alakerrassa ensimmäiset kukaudet ja niinpä minunkin tyttärilläni on henkilökohtainen ystävyyssuhde Toinin kanssa. Se on niin vahva, että yksi vanhimman tyttäreni viimeisistä ja tärkeimmistä tehtävistä ennen Suomeen paluumuuttoa oli mennä Toinia tapaamaan ja tutustuttaa hänet uuteen vauvaan.
Suomalaisuus Australiassa on siis säilymässä vaikka se onkin muuttunut omaksi finnejen yhteisöksi, omine kulttuureineen ja käyttäytymissääntöineen. 'Suomalainen" suomalaisten itsensä määritelmänä australialaisten joukossa on tarkkaan rajattu tapa elää ja olla.
Monet niistä 20000 ihmisestä, jotka kuuluvat australian suomalaisten jälkeläisiin eivät ehkä identifio itseään samalla tavalla, eivätkä siis kuulu joukkoon, ainakaan omasta mielestään. Monet tuntevat olevansa siinä välimaissa. suomalaisten joukossa vierata ja australialaisten joukossa suomalaisia. Sitten ovat ne, jotka ovat unohtaneet suomalaiset juurensa ja tunnistavat itsensä vain australialaisiksi. Monet ehkä miettivät sitä, että missä se raja kulkee?
Kielen säilymiskysymys on tärkeä kriteria kun mietitään missä yhteisössä on mukavinta toimia. Toininkin viidestä sukupolvesta vain kaksi ensimmäistä puhuu suomea ja loput ovat vieraantuneita etnisestä yhteisöstään ja identifioivat itsensä australialaisiksi, joilla on suomalainen mummu.
Toini on kyllä ihanne suomalaisten mummojen joukossa Australiassa. Hänestä kyllä kannattaa ottaa oppia.
- Posted using BlogPress from my iPad
